Keikkojakeikkojakeikkoja!!!

Ajattelin jo aikaisessa vaiheessa fiilistellä hieman tulevaa kesää, ja sitä, että ensi kesänä on tulossa päätä huimaava määrä KEIKKOJA!! Jotkut ovat kuvanneet tulevaa kesää jopa kaikkien aikojen keikkakesäksi! Allekirjoitan tämän ainakin oman tähänastisen elämäni osalta. Isoja bändejä ja tapahtumia ilmoitetaan tulevan Suomeen kuin sieniä sateella!

esim.

AC/DC, Tampere, Ratina Stadion, 1.6.

Helsinki Live (Guns N' Roses, Danko Jones + lisää myöhemmin), Helsinki, Käpylä, 5.6.

Green Day, Helsinki, Kyläsaari, 8.6.

Sauna Open Air (KISS + jotain..) Tampere, 10.-12.6.

Sonisphere Festival (Mötley Crüe, HIM, Iron Maiden ja muita huippuja!), Pori, Kirjurinluoto, 7.-8.8.

+Ankkarock, Ruisrock, Ilosaarirock, Provinssirock ja muut festarit, jotka julkaisevat esiintyjiään myöhemmin.

Ikävää, ettei massiivinen opintotukenikaan riitä kattamaan kaikkia lippukuluja, joten joudun suosiolla jättää kiinnostavia keikkoja pois keikkakalenteristani. Olen erittäin kateellinen niille, joilla on varaa keikkoihin, jotka itse joudun jättämään välistä, ja katkera keikkajärjestäjille, jotka kiskovat keikkalipuista hintoja, jotka maksaakseen on ryöstettävä kymmeniä mummoja ja kioskeja.

Olen jo ostanut Sonisphere -liput ja toivon, että rahani riittäisivät vielä ainakin Gunnareihin ja ehkä myös Saunaan! Ja jos joku välttämättä tahtoo tarjota mitä vain keikkalippuja halvalla tai ilmaiseksi, otan ne ilomielin vastaan.



Kesäinen loppukevennys:
Minä Kaisaniemessä kesällä <3

We're dancing with tags in our toes.

Eilisessä julkaisussa mainitsin erään hienon uuden albumin, jonka on pyöryttänyt lempiyhtyeeni HIM, ja sen nimi on Screamworks - Love in Theory and Practise, chapters 1-13. Screamworks on saanut melko hyviä arvosteluja, mikä on tietenkin oikeutettua, mutta itse en halua arvostella levyä, sillä ei välttämättä ole suurikaan yllätys, että asteikolla 1-10, annan jokaiselle HIMin tuotokselle vähintään 12 pistettä. Siispä esittelen levyn vain lyhyesti!

Screamworks on taattua HIM-laatua, ja kuuluu mielestäni hurmaavaan "uuden HIMin" kategoriaan, johon luokittelen myös seuraavat tuotokset: Razorblade Romance, Deep Shadows and Brilliant Highlights & Dark Light. Raskaan Venus Doomin seuraaja on jälleen helpompaa kuunneltavaa, johon pääsee sisälle sutjakkaasti ja joka jää soimaan päässä ensikuulemalta. Sanoituspuoli antaa syvällisempääkin mietittävää, mutta sanoja on helppo laulaa mukana enkä malta odottaa ensi kesää ja Sonisphereä!!
Levyn kansi on joidenkin mielestä häiritsevä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että se on loistava, varsinkin Special Editionissa on hienot värit. Soitin luotettavalle ystävälleni muutama päivä levynkannen julkaisun jälkeen neljältä yöllä kertoakseni, että olen huomannut Mona Lisan kasvot kuvassa. Myöhemmin kävi ilmi, ettei kuvassa ole syvempiä merkityksiä, mutta musta on kivaa ajatella, että kuvassa on Mona Lisa ja joku random-nunna.

Tärkeimmät tiedot (Google kertoo lisää):
Esittäjä: HIM (Valo, Mige, Linde, Kaasu, Burton)
Säveltäjä & sanoittaja: Ville Valo
Tuottaja: Matt Squire

Kappaleet

In Venere Veritas (Oma mielipiteeni tässä punaisella: Alku antaa epämiellyttävän vaikutelman todella jenkistä emo-popista, mutta onneksi mielikuva hälvenee nopeasti. Kertosäe on kuin purkkaa. Sanat mietityttävät edelleen!)
Scared to Death (Vähiten suosikkini tällä levyllä. Jo intro ärsyttää ja iTunesissa annoin laululle vain 4 tähteä, kun muiden kohdalla tuskailin koska tähtiä ei voi antaa enempää kuin viisi. Laulu ei mielestäni ole niin taiteellinen eikä jostain syystä pure kuten muut. Kuin Razorblade Romancelta pois pudotettu kappale.)
Heartkiller (Sinkkubiisi ehti jo hieman kulua ahkerassa kuuntelussa ennen levyn ilmestymistä. Silti loistava kappale.)
Dying Song (Yksi suosikeistani. Kesti muutaman kuuntelukerran avautua, mutta sitten kolahti ja KOVAA. Kauniit sanat.)
Disarm Me (With Your Loneliness) (HIENO ja iso, mutta samalla jotenkin kovin suomalainen ja tuo mieleen Lapin maisemat. Voisin vaikka vähän pahoinpidellä ihmistä saadakseni kuunnella Hiili Hiilesmaan tuottaman version tästä!)
Love, the Hardest Way (Kauniskaunis laulu ja kauniitkauniit sanat. Ei muuta.)
Katherine Wheel (Ehkä jopa Dying Songin suosikeissani ylittävä. Sanat ovat kiehtovat ja melodia.. jää päähän ikuisiksi ajoiksi.)
In the arms of Rain (Intro on koukuttava. Vannon että voisin kuunnella introa repeatilla kauemmin kuin kolme varttia! Laulu on ihana ja säkeistöjen välissä on hassuja pieniä mihinkään kuulumattomia pätkiä)
Ode to Solitude (Kolmas suosikki! Soundit viittailevat edellisen levyn tunnelmiin, mistä pidän kovasti! Sanat jaksavat kiinnostaa!)
Acoustic Funeral (For Love in Limbo) (Rakastan tämän laulun tunnelmaa ja sanoja, jotka ovat sekä koskettavat, että hauskat. Otsikon lainaus kyseisestä veisusta)
Like St. Valentine (Melko lujaa rockaava jammailulaulu! Tykkään! Tosin hieman.. klisee?)
Foreboding Sense of Impending Happiness (Täydellinen lopetus. Mit. vit?)

Screamworks, kahvia ja holtiton rakkaus.

Musiikkimaailmassa ja maailmassa muutenkin tapahtuu nyt PALJON mielenkiintosia asioita, joten pakkohan munkin on jo pikkuhiljaa aktivoitua kirjottamaan tätä blogia! Mietin blogille myös uuden, kiinnostavamman konseptin!! Aion puhua enemmän asiaa ja vähemmän tylsää yksityiselämääni.
Olin aikonu perustaa nettilehden, mutta tajusin että oon turhan laiska sellaiseen ja tämähän on vamis, täydellinen väylä julkaista näitä öh.. "Pohdintoja maailmasta ja musiikista ja kuvauksia yleensä tylsästä arjesta".

Maininnan arvoisia asioita musiikkimaailmassa:

-Taannoinen Billy Talentin keikka Jäähallissa, jota todistin ens.. TOISESTA rivistä itseasiassa.

-HIMin UUSI ja kauan ODOTETTU albumi Screamworks: Love in Theory and Practise, chapters 1-13

-Ensi kesän UPEA keikkatarjonta Suomessa! (mm. Green Day, KISS, Mötley Crüe ja muut Sonispheren esiintyjät, Guns N' Roses..)

-Reckless Love

Huomaat ehkä, että kahvi ei kuulu musiikkimaailman kuumimpiin tapahtumiin, mutta se näytti hyvältä otsikossa ja kupissa.
Alotan kuuman listan purkamisen väärästä päästä, ja mainostan kaikille, jotka eivät massiivisesta hypetyksestä huolimatta ole kuulleet yhtyeestä nimeltä Reckless Love. Kuulin jokunen aika sitten underground bändistä, joka soittaa aitoa kasaria 2000-luvulla. Vuosikymmen vaihtui ja yhtäkkiä Reckless Love tunkee joka tuutista. Heidän tänään ilmestynyt albuminsa oli luonnollisesti Radio Rockin keskiyön ensisoitossa, jonka kuuntelivat kaikki, jotka tahtovat pysyä ajan hermolla! Mukaanlukien MINÄ.

Levy kuulosti ERITTÄIN hyvältä! Mieleni teki rynnätä tanssilattialle ja tanssia niin kauan etteivät jalat enää kanna. Enkä puhu nyt siitä, että tasapainoni pettää yleensä alle viiden minuutin tanssimisen seurauksena. Hienoista kliseisyyttä bändin toimissa on havaittavissa, ja ymmärrän, että Reckless Lovea pidetään joissakin piireissä vitsinä. Vitsi tai ei, suosittelen hankkimaan levyn heti, kun lapsilisä, opintotuki, työttömyyspäiväraha, eläke tai vaikka ihan rehellisellä työllä hankittu palkka kilahtaa tilille. Reckless Love ei varmasti nouse uudeksi suosikikseni, sillä sanoitukset eivät ole kovinkaa syvällisiä, eikä bändi varsinaisesti lanseeraa mitään uutta, mutta sillä ei ole kovin paljon merkitystä, sillä meininki on niin hyvä! Voin kertoa odottavani, että pääsen tarkistamaan yhtyeen livekunnon!

Pysy korvana ja silmänä uusille bloggauksilleni. Aion käsitellä ainakin kaikki listassa esitellyt aiheet lähiaikoina!