Olen tässä viime aikoina katsellut kesätyöpaikkoja, kuten jokaisen tämän ikäisen itseään kunnioittavan nuoren kuuluukin! Olen iloinen siitä, että meille alaikäisille lukiolaisille on niin monia työpaikkoja tarjolla. Jokaiseen kesätyöhön odotetaan hakijan olevan tämän ja tuon alan opiskelija, ajokortin omaava tai vähintään 18-vuotias. Alaikäisille on tarjolla mahtavat puistonsiistimistyöt, joihin otetaan ehkä 50 hakijaa viidestä tuhannesta.
Seuraava askel otetaan kun on saatu sopiva paikka valittua haettavaksi. Sopivat paikat ovat kaikki, joihin ei tarvitse olla ammattiopiskelija eikä täysi-ikäinen. Siis kaikki puhelinmyyjän paikat. Aloitetaan työhakemuksen kirjoittaminen. Tavoitteena olisi kirjoittaa joukosta erottuva, persoonallinen ja vetoava ilmoitus. Ei kuitenkaan saa vaikuttaa friikiltä eikä nuoleskella työnantajaa. Kliseiden käyttäminen on ehdottomasti kiellettyä. MITÄ siinä sitten VOI kirjoittaa jos on pakko kuitenkin ilmoittaa tietyt faktat, kuten mitä paikkaa hakee.
Seuraavana on työhaastattelu. Tälle tasolle en ole koskaan päässyt, koska työhakemukseni ovat olleet niin surkeita. Se on ihme, sillä verbaalinen lahjakkuutenihan on täysin omaa luokkaansa -kuten huomaat tätä blogia lukiessasi- mutta jostain syystä olen huono kehumaan itseäni tosissaan kellekään. Sääli että työhakemukseni näyttävät siltä, kuin joku olisi hutaissut ne viidessä minuutissa, sillä työhaastatteluun päästyäni olisin lyömätön! Hurmaisin kaikki säihkyvällä karismallani ja saisin kaikki työt ja vielä palkankorotuksen ennenkuin edes aloittaisin työt!
Joskus uni ja todellisuus sekoittuvat, mutta pitäkää peukkuja että saisin jotain työtä!
Minä opiskelemassa ammattia, jota ei ole. Yleissivistystä. Silmälasit kuvausrekvisiittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti