Lahjojen saaminen jouluna on kyllä kivaa; varsinki jos joku on osannu ostaa mulle sellasen lahjan, josta pidän. Sitte jos ei niin sitte ketuttaa. Lahjojen ostaminen jouluks ei sitte ookkaan niin kivaa. Tai on se jos on joku idea mitä ostaa jollekki. Sellanen mistä se lahjan saajaki tykkää. Mutta mulla ei yleensä oo. Sitäpaitsi joulun alla joka kauppa on täynnä kotiäitejä viiden kiljuvan lapsen kanssa ostoskärryt täynnä ruokaa ja joululahjoja kaulimista legoihin ja leivinuuneihin.
Ja kun minähän olen niin kamalan suosittu niin tuntuu että kaikki vaan ilmottaa että ne aikoo ostaa mulle joululahjan ja mä oon aivan että: "Ai.. mä olin tehny sulle kortin.." Sitte meen johonki kauppaan ja koitan etsiä jotkut kolmen euron hääkengät mitkä voin käärästä folioon ja antaa joululahjaks.
Tykkään enemmän antaa sellasen lahjan josta se toinen pitää, vaikka ei oiskaan joulu tai synttärit. Yleensäkki synttärilahjojaki on kivempi ostaa, koska se toinen henkilö ei osta sulle lahjaa niin ei oo väliä minkä arvonen se on. Myöskin yleensä kovin monilla ihmisillä ei oo synttärit samaan aikaan niin sun tarvii ostaa vaan yks lahja eikä 20. Sillon saa ostettua paljon kivemman lahjan ja mietittyä sitä paremmin.
Minkä takia joulua edes vietetään? Jeesuksen syntymän takia? Entä jos ei usko Jumalaan? Moniko ajattelee Jeesusta repiessään joulupaketteja auki suu vaahdossa? En minä ainakaan.
Perheen takia? Hmm.. no syyhän sekin.. Ainakin kerran vuodessa pitää stressata ja kutsua koko suku syömään vaikkei oikeestaan edes haluttais. Entä se yksinäinen tai alkoholisoitunut henkilö, joka katsoo yksin kotona telkkarista jouluelokuvia ja syö kinkkua suoraan paketista?
Lahjojen takia? No nyt alkaa kuulostaa realistiselta. Moniko myöntää viettävänsä joulua lahjojen takia? Ihana kulutusjuhla ja hyvä mieli lahjan antajalle ja saajalle. Entä se kaikki stressi, joka niiden lahjojen ostamisesta tulee?
Ruoan takia? Tästä on usein puhetta. Ihmisistä on mukavaa kerran vuodessa syödä kunnolla. Anteeksi mitä? Suomessa, tässä hyvinvointiyhteiskunnassa tavalliset hyvintienaavat ihmiset saavat kerran vuodessa syödä kunnolla? Jotkut jopa laihduttaa joulua varten että sitten voi lihoa kymmenen kiloa hyvällä omallatunnolla. Tervettä?
Miksei kukaan koskaan kutsu sitä yksinäistä syömään? Ajattele, että sen sijaan, että talo on täynnä sukulaisia, joilla olisi parempaakin tekemistä kuin istua syömässä Liisa-tädin pohjaan polttamia kakkuja, kylässä olisikin ihmisiä, jotka olisivat oikeasti iloisia kutsusta ja ihmisten seurasta. Ei sen ole väliä vaikka se Martti olisikin hieman viinan perään. Kyllä senkin voi kerran vuodessa kutsua kylään.
Tai mitäpä jos eräänä jouluna ei ostettaisikaan lahjoja toisille, vaan annettaisiin se raha vaikka Pietarin katulapsille? Siitä tulee vielä parempi mieli kuin Playstation 3:n ostamisesta muutenkin jo pilalle hemmotellulle kummilapselle.
Jos pitää lanttulaatikosta tai kinkusta niin miksei sitä voi syödä useammin kuin kerran vuodessa? Jos pelkää lihovansa niin voi mennä salille.
Lopuksi tahtoisin kuitenkin vielä luovuttaa teille joulureseptin. Lihomista pelkäävät, sulkekaa silmänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti